Mä elän vieläkin

TÄÄLLÄ OLLAAN vahvasti hengissä, vaikka blogissani on vallinnut luvattoman kauan hiljaisuus.

Syy hiljaisuuteen on ollut kylmästi motivaation puute kirjoittaa yhtään ainutta sanaa.

Jo jonkin aikaa blogiani kirjoittaessa koin olevani viemässä kirjoittamista täysin väärille urille. Vaikka rakastan kaikkea kauneuteen liittyviä asioita yhä edelleen, kuitenkin jatkuvat yhteistyö-blogit alkoivat olla minulle pakkopullaa enkä kokenut saavani niiden kirjoittamisesta henkistä tyydytystä. 

Viimeistään julkaistessani Koulukiusaamisen syvät arvet-postauksen ymmärsin, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Haluan kirjoittaa enemmän päiväkirjamaista tekstiä, jossa annan itsestäni myös enemmän henkilökohtaisella tasolla. Haluan samalla avata omaa arkeani ja siinä sivussa kertoa, millaisia kokemuksia minulla on taustallani. Ehkä sen kautta saan autettua niitä ihmisiä, jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa elämässään.

En lupaa kiireisen yksityiselämäni vuoksi edelleenkään kirjoittavani tasaiseen tahtiin, mutta pyrin kirjoittamaan useammin kuin ennen vaikkakin lyhyempiä postauksia.  Ja tietenkin Instagramista pääset kurkistelemaan elämääni.

Tästä alkaa Piikkisian uusi aikakausi. Toivottavasti viihdyt mukana.

Share This: