KUN SKIPATTIIN JOULU

OLEN OLLUT jouluihminen niin kauan kuin muistan. Toisinaan olen ottanut varaslähdön kuuntelemalla joululauluja jo lokakuun lopussa ja samalla hakenut tontut, porot ja muut koristeet odottamaan esillepanoan.

Näin oli siis ennen. Iän karttuessa olen jostain syystä menettänyt innostukseni jouluun siihen kuuluvine perinteineen ja stresseineen. Viimeisimmän joulun lähestyminen alkoi ahdistaa jo siinä määrin, että ehdotin pakomatkaa pois Suomesta. Siispä skippaisimme joulun tänä vuonna.

Lontoossa etenkin Regent Street (kuvassa) ja Oxford Street ovat kuuluisia vuosittain vaihtuvista jouluvaloistaan, jotka luovat tunnelmaa pimeimpään vuodenaikaan.

YHTENÄ VAIHTOEHTONA pakopaikaksi oli Tallinna, mutta pisimmän korren vei kuitenkin Lontoo. Minulle tämä oli vasta kolmas kerta Ison-Britannian pääkaupunkiin, mutta puolisoni oli ehtinyt ottaa Lontoon kadut ja kulmat haltuun senkin edestä. Hänelle tämä matka oli ehkä viideskymmenes tai jotain sinne päin.

Kun kerran ollaan lähdössä ulkomaille, ulkokuori piti päivittää asianmukaiseen kuntoon. Se tarkoitti, tottakai, ensisijaisesti kampaamokäyntiä, mutta myös kasvojen ihoa freesattiin happokuorinnalla. Siitä voi lukea lisää täältä.

Nyt keskityn kuitenkin hiuksiin, ovathan monet maailman trendikkäimmistä kampauksista saaneet alkunsa juurikin Lontoosta.

Lontoo on kaupunki, joka synnyttää tarinoita, legendoja ja ilmiöitä. Pariisin ja Milanon ohella se kuuluu eurooppalaisen muodin suurkaupunkeihin, mutta mitä tulee hiusmuotiin, siinä Lontoo on Euroopan pääkaupunki.

AIKAA LÄHTÖÖN EI ollut liiaksi, kun kiireesti otin puhelimen käteeni ja varasin ajan jälleen kerran Studio Rasmussenille, luottokampaamooni. Pia Rasmussenin kalenteri oli ääriään myöten täynnä, mutta jotenkin hän onnistui sijoittamaan minut johonkin väliin. Hyvään kampaajaan voi aina luottaa.

Studio Rasmussen sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa Kampin keskuksen tuntumassa. Parturi-kampaamopalveluiden lisäksi saman katon alla saa hoidettua myös ripset ja kulmat kuntoon sekä tarvittaessa myös meikin.

PARI VIIMEISTÄ kertaa olen suosinut hiuksissani räiskyvän keltaista sävyä, mutta nyt oli aika vaihtaa väriä, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Halusin myös antaa hiuksille hetken hengähdystaukoa kovasta käsittelystä, joten vaalennus ei tulisi kysymykseen. Nyt halusin selkeän mustavalkoisen lopputuloksen.

Omat hiukseni värjättiin kokonaan mustiksi. Oli erikoista nähdä itsensä peilistä niin tummassa tukassa ilman pidenteiden tuomaa tuuheutta. Kauaa en ilman pidenteitä kuitenkaan olisi, uudet kiinnitettäisiin tuota pikaa.

Ensin oli kuitenkin saatava vielä tavan mukaan väriä sekä ryhtiä ripsiin ja kulmiin. Niin kuin olen ennenkin sanonut, kulmien värjäys on kivaa, mutta nyppiminen ei. Minulla on yleensä äärimmäisen kova kipukynnys, mutta kulmien nyppimiseen (tai verikokeiden ottamiseen) sitä ei ole suotu nimeksikään.

Kun hiukset, kulmat ja ripset oli värjätty talviyötäkin mustemmalla, oli aika kiinnittää uudet pidenteet. Valtaosa pidenteistä luonnollisesti oli omien hiusten tapaan mustat, ja se toivomani valkoinen toteutettiin niin ikään pidennyksillä, jolloin omia hiuksia ei tarvinnut vaalentaa lainkaan.

Lopputulokseen en olisi voinut olla tyytyväisempi.

Tämä oli lähtökohta, josta halusin vaihtaa tyylin mustavalkoiseen.
Ensin vanhat pidenteet poistettiin ja omiin hiuksiin laitettiin musta väri. Kuinka alastomaksi tunsinkaan itseni ilman hiuspidenteitä! Onneksi taustalla Pia Rasmussen jo valitsee minulle uudet BPhair-pidenteet.
Uudet hiukset kiinnitetään…
ja leikataan..
..ja viimeistellään ja muotoillaan.
Lopputulos näkyy tässä. Jälleen kerran olen siihen äärettömän tyytyväinen.

SITTEN OLI VUOROSSA matkalle lähdön kamalin kohta eli pakkaaminen. Lähtisin vaikka joka viikko matkoille, mutta voisiko joku muu pakata puolestani?

Joka ainoa kerta sorrun ylivarustautumiseen: Pakkaan mukaan aivan liikaa vaatteita, joista sitten kannan puolet takaisin Suomeen koskemattomina. Ilman puolisoani pakkaisin varmnasti vieläkin enemmän. Muistan yhden jos toisenkin kerran, kun suhteemme alkuaikoina saavuin Porista Helsinkiin viikonlopuksi ja mukanani oli kaksi isoa matkalaukkua pelkkiä vaatteita. Siitä olen saanut kuulla nyt jo neljättä vuotta.

Mutta enhän minä voinut tietää, mitä halusin pukea viikonloppuna päälle, joten koko vaatehuone oli otettava mukaan. Nyt olen oppinut jo rajoittamaan vaihtoehtoja, ainakin hieman.

En ole koskaan liiemmin nauttinut pakkaamisesta. Minulla on paha tapa varustautua liiankin kanssa. Onneksi viime vuosina olen saanut hieman hillittyä mielihalujani.

LOPULTA PÄÄASIA eli joulun unohtaminen sujui yli odotusten. Vaikka Lontoossa oli joulusesonki vilkkaimmillaan, vältyimme ajattelemasta tulevia juhlapyhiä. Shoppailimme, söimme ja nautimme toistemme seurasta aivan kuin mitään joulua ei olisi keksittykään. Onnistunut matka kaikin puolin.

Matkan aikana maistelin varmasti kymmeniä eri oluita ja brittiläisiä hiilihapottomia siidereitä. Samalla löysin eräästä pubista kaimani, kirjaimellisesti. Leicester Squaren aseman vieressä nimittäin törmäsin pubiin nimeltään The Porcupine (Piikkisika). Tottahan sen kanssa oli otettava kaverikuva.

Seuraava matka on sekin jo suunnitelmissa, itse asiassa useampikin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Isossa-Britanniassa ylivoimaisesti suosituin pubin nimi on The Red Lion. Oma nimisuosikkini on kuitenkin kuvassa näkyvä The Porcupine eli Piikkisika.

 

Share This: